Yhdistyksen historia
Oravin kyläyhdistyksellä on takanaan paljon toimintaa, monia toteutuneita ideoita ja tempauksia, teemapäiviä ja tapahtumia. Eila Torpakko on koonnut muisteluksia Oravin kyläyhdistyksen alkutaipaleelta:
"Kylätoiminta ja kansalaisaktiivisuus virisivät 80-luvulla kautta Suomen eikä Oravi ollut siitä poikkeus. Innostus kohtasi Oravinkin, kun kylälle muutti energinen Aune Jaamanen miehensä Martin kanssa. Kylätoimikunnan tarpeellisuudesta oltiin kahta mieltä, sillä Oravissa oli jo useita toimivia yhdistyksiä ja ajateltiin, että riittäisikö pienellä kylällä toimijoita ja energiaa kaikkiin. Mutta lopputulos oli, että kylätoimikunta perustettiin Oraviin 22.1.1991 ja Aune Jaamasesta tuli itseoikeutetusti sen puheenjohtaja (myöhemmin puheenjohtajina toimivat mm. Erkki Rissanen, Heikki Luostarinen, Lauri Luostarinen, Kimmo Rautiainen…) ja johtokuntaan kuuluivat Tuomas Suvanto, Eila Torpakko (siht.), Aaro Laitinen, Armas Pakarinen, Hilkka Korhonen, Hannele Karppa ja Tapio Rautiainen. Johtokunnan ensimmäinen tehtävä oli muokata säännöt kylätoimikunnalle, jonka nimi myöhemmin muutettiin kyläyhdistykseksi.
Toiminta oli alkuun vilkasta ja innostunutta, syntyi runsaasti uusia tapahtumia kuten syksyinen Lyhtyretki ja kesäinen Kanavakierros, jonka mahdollisti yhdessä Salmen Poikien kanssa kaupungilta ostettu kirkkovene. Päivänvalon sai myös Oravin oma lehti, Hannele Karpan toimittama ”Kanavan varrelta”. Suuren suosion sai myös kesäisin Karpan pihapiirissä pidetty ”Pihakirppis” kahviloineen. Alkuvuosina rantautuivat myös suuren maailman oopperatähdet Oraviin. Puistoniemessä eli Hilkan kotona koettiin ensimmäinen oopperakonsertti, jossa esiintyi Metropolitanin tähti Gynthia Makris – ensin Oravissa ja sitten illalla Olavinlinnassa.
Oravin kesää piristivät myös vierailevat kesäteatterit joko Puistoniemen tai Nuorisoseuran pihapiirissä. Luonnollisesti oli talkoita, myyjäisiä ym. toisten yhdistysten kanssa. Erityismaininnan ansaitsee yhdessä Oravin Erän kanssa toteutettu ja edelleen käytössä oleva luontopolku ja sen varrelle kunnostettu lähde, maanomistajien myönteistä suhtautumista asiaan sopii kiittää. Kylälle muuttajia muistettiin tervehdyskäynnillä ja esim. leivällä, suolalla ja lämpimillä sanoilla. Kylän vauvatulokkaille vietiin perinteiset ”rotinat”.
Kylätoiminnan tähtihetki koettiin, kun Oravi jo vuonna -93 valittiin Savonlinnan vuoden kyläksi. Sitä juhlistettiin kakkukahvein rukoushuoneella koko kylän voimin. Paikallinen lehdistö antoi tapahtumalle julkisuutta koko aukeaman, jossa se ylisti Oravia ja oravilaisia. Tässä muutama poiminta Itukasta:
”Oravi on onnellisten ihmisten kylä”
”Oravi herättää positiivisia tuntemuksia, etenkin kesällä”
”132-vuotias kanava on henkeäsalpaavan kaunis”
”Oravilaiset ovat ystävällisiä”
Kysyä sopii, lienevätkö ajatukset vielä kohdallaan? Samana vuonna -93 myönnettiin suomalaiselle kylätoiminnalle Vaihtoehto-Nobel ainutlaatuisesta työstä maaseudun ja kylien kehittämisessä. Näin Oravikin pääsi nobelistien joukkoon.
Kylätoiminnan alkuaikojen innostus on laantunut ja ollut jopa ”nukuksissa” tekijöiden puutteessa. En ihmettele sitä, sillä välillä on tuntunut, että yhdistysten toimihenkilöt ovat niitä, joiden kuuluu tehdä ”lähes kaikki”. Tällä hetkellä kyläyhdistys on herätetty Ruususen unesta. Yhdistyksen jäsenet edustavat kattavasti sekä lähikyliä että alueen muita yhdistyksiä/seuroja. Yhdistyksen toimialue on laajempi ja tehtävänkuva muuttunut erilaisten tapahtumien tuottamisesta isompien asioiden toteuttajaksi ja organisoijaksi.
Onko nyt uuden nousun aika? Kylällä on runsaasti nuoria lapsiperheitä. Monet yhdistykset ovat saaneet ”uutta verta”, virkeitä toimijoita. Toivottavasti jokainen löytää mieleisensä paikan toimia ja kantaa kortensa kekoon. Yhteistyö on voimaa. Meidän on turha odottaa, että ”Manulle tulee illallinen” itsestään.
Eila Torpakko
(mukaellut Vesikansaa-kyläkirjasta)