Oravi Bruk - Ruukista Ruukinrantaan

Oravi Bruk syntyi Venäjän valtion rautatien rakennustarpeeesta 1800-luvun puolen välin tuntumassa. Pietarissa sijainneet Putilovin (Putiloff) rautatehtaat saivat Venäjän valtiolta suuren kiskotilauksen mm. Siperian rataa varten. Katseet kääntyivät Suomeen, ja mm. Ilomantsin, Juankosken ja Karttulan ohella Rantasalmen Oravitaipaleelle.
Tilaajalla oli kova raaka-aineen tarve ja Oravin tehdas oli jo lähes valmis syksyllä 1868, jolloin virallinen perustamislupaa vasta myönnettiin!

Oravin ruukki käytti raaka-aineena järvimalmia, josta suurin osa kuljetettiin Kerimäen Vehkajärvestsä ja Sulkavan Kyrsyän järvestä. Kangaslammilta tuotiin hiiltä. Nämä kuljetukset tapahtuivat maitse, mutta lopputuote lastattiin suoraan laivoihin ruukin laiturista Pietarin linjalaivoihin.

Ruukki valmisti v. 1869-1877 noin 1333 tonnia takkirautaa per vuosi. Tehtaan työ oli raskasta ja päivät pitkiä eikä palkkakaan päätä huimannut; se oli 1,5 - 2 markkaa per päivä!

Kuva Oravin kylältä 1900-luvun alusta. Kuva on peräisin Pentti Torpakon arkistosta.

V. 1877 ruukin toiminta keskeytyi, jatkui v. 1884, mutta keskeytyi taas vuosikymmenen lopussa. 1880-luvun lopulla ruukki sai uudet omistajat ja uuden nimen: Oravi-Haapakoski Bruks Ab. 1890-luvun alku olikin todella tehokasta ja täyspainoista tuotantoaikaa Oravissa.

Ruukki loi aktiivisen kyläyhteisön

Ruukin myötä kylän väkiluku kasvoi ja kyläläiset aktivoituivat monella saralla. Oravin perustettiin meijeri v. 1889, jo tätä ennen sekä raittiusseura Oras v. 1884. Torvisoittokunta töräytteli ensimmäiset sointunsa v.1889. Sitten kunnostauduttiin liikunnan alalla ja perustettiin luistinseura v. 1889. Kansansivistykseen alkoi panostaa Kansankirjasto vuodesta 1890 lähtien. Kansakoulun tarve oli niin ikään ilmeinen. Tuotantopuolella perustettiin höyryvoimalla toimiva saha v.1890, samana vuonna perustettiin myös WPK. Työväen ja johtoportaan asuntoja rakennettiin tiuhaan tahtiin ja väen henkisen hyvinvoinnin takeeksi alettiin suunnitella rukoushuoneen rakentamista. Tiedonkulun jouduttamiseksi saatiin sähkösanomalanka Oravin tehtaalle ja telofooni Rantasalmelta Oraviin, kaupungin kautta toki sekin.

Ruukin toiminta hiipui kuitenkin nopeasti; tehdas lopetettiin jo vuonna 1901, rakennuksia alettiin purkaa, tuotantolaitoksia siirrettiin muille paikkakunnille ja väki kaikkosi työn perässä uusiin maisemiin.